Isäpuoli tyydyttää äitipuolien myöhäisillan maidonhimoa muullakin kuin juomalla

Yön kuollessa isäpuoli löytää itsensä keittiöstä vaimonsa pehmeiden mutisten valtaan vetäytyneenä. Hän löytää hänet pikkuhousuista, lasi kädessä, silmät halusta hohtaen kun hän antautuu myöhäisillan maidonhimoonsa. Hänen tuona hetkenä nautinnosta kadonnut näkynsä on hänelle vastustamisen arvoinen. Hän astuu lähemmäs, aikomukset selvillä katseestaan. Hän ei vastustele, kohtaa hänet vasta puolivälissä, heidän vartalonsa kietoutuvat tanssiin niinkin vanhaksi kuin aikansa. Hänen kätensä tutkivat hänen jokaisen sentin, huulensa pitkin tulipolkua pitkin kaulaa, kieli maistelemassa hänen makeuttaan. Hän voihkii, vartalo kaareutuu hänen kosketukseensa, sormet sottuvat hänen hiuksiinsa. Heidän rakastelunsa rytmi on hidas, tahallinen, testamentti heidän pitkäaikaiseen yhteyteensä. Kun hän lopulta ottaa hänet, sen kiihkolla joka jättää hänet hengästyneeksi, heidän tabusuhde syöksyi kasvoille.